Hae
Mansikkapilvi

TISSIBAARISSA GDANSKISSA!

Lupasin eilen, että palaan tänään Gdanskin matkapostauksen kanssa. Voin vinkata jo nyt, että matka oli toden totta ikimuistoinen. Suositten lämpimästi juuri tätä blogipostausta! 😀

Totta tosiaan. Lähdimme matkaan maanantaina aikaisin aamusta. Otettiin tällä kertaa hotelli lentokentän läheisyydestä jo sunnuntaiksi, joten ei onneksi tarvinnut yötä myöten ajella Jyväskylästä Helsinkiin maanantaina. Lento lähti jo vähän ennen kahdeksaa aamulla ja reilun tunnin päästä oltiinkin Puolassa.

Sää ei ollut mitenkään mairitteleva, sillä taivas oli pilvinen ja vettä tihkutteli sataa hiljalleen. Otettiin lentokentältä taksi, jonka hinnan sovimme kuskin kanssa etukäteen ja suuntasimme hakemaan majoituspaikkamme avainta. Varasin jo hyvissä ajoin ennen matkaa meille majoituksen Hotels.comin kautta. Asunto oli vanhasta kaupungista. Meidän majoitus oli täydellinen sijainniltaan ja tiloiltaan. Mitään muuta valittamista ei ollut kuin se, että kertaalleen lämmin vesi loppui ja mun mies joutui käymään kylmässä suihkussa (mutta vanha konkari avantouimari handlasi kyllä tilanteen silleen lievästi kiljuen).

Eka päivänä meillä oli siis aikaa ihan koko päivä tutkia kaupunkia, mutta koska satoi, niin etsittiin ostoskeskus (ja löydettiinkin valtava) ja kulutettiin siellä koko päivä ja rahamme. Se ostoskeskus oli kyllä jotain niin suurta, eikä se kai edes ollut vielä edes isoin. Olin ehkä lukenut jostain, että Gdanskin alueella saattaisi olla yksi vielä isompi, mutta toikin oli jo valtava. Jotain kertoo se, että ei ehditty päivän aikana kiertämään edes kaikkia kauppoja. Kauppakeskus oli nimeltään Galeria Baltycka. Käytiin myös Madisonissa ja Forumissa, näistä kolmesta suosittelen Baltyckaa ja Forumia.

Puolassa hintataso on edullisempi kuin Suomessa ja ostoksia pystyy tekemään. Kuitenkin perus H&M, ja muut ketjuliikkeet oli ihan Suomen hinnoissa. Onneksi me otettiin mukaan yksi ruumaan menevä matkalaukku, sillä käsimatkatavaroissa näitä meidän ostoksia ei olisi voinut mitenkään mahduttaa mukaan paluulennolle!

Eka päivä oli oikeastaan siinä. Käytiin vielä illasta syömässä ja mentiin ajoissa nukkumaan. Tiistaina herättiin virkeänä ja lähdettiin etsimään aamupala-paikkaa. Mä olin etukäteen käynyt läpi aika laajalla skaalalla ravintoloita Gdanskista ja merkkaillut niitä ylös Google mapsiin. Käytiinkin muutamissa mun merkkaamissa paikoissa syömässä. Teen näistä ravintoloista oman postauksen. Tiistaina keli oli vähän parempi, mutta edelleen välillä satoi ja välillä paistoi.

Kierreltiin vanhaa kaupunkia ristiin rastiin ja käytiin kävelemässä joen varrella, joka virtaa Gdanskin läpi. Pääkatu, jota kutsutaan Ulica Dlugaksi, käveltiin moneen otteeseen päästä päähän. Tämän kadun varrella on pelkästään kahviloita, ravintoloita, baareja ja matkamuistomyymälöitä. Tiistaina käytiin näitä kauppoja läpi ja saatettiinpa juoda muutamat viinit / oluet päivän aikana.

Me ollaan tosi huonoja ottamaan nykyään alkoholia mun miehen kanssa. Molemmat ollaan kyllä osattu sekin homma paremmin kuin hyvin, jossain vaiheessa elämäämme. Tällä reissulla mä aloin vähän naljailee mun miehelle, kun sille ei meinannut enää illasta viinilasi maistua. Oltiin tätä ennen siis juotu ehkä kahdet / kolmet koko päivän aikana. Sanoin, että oonko mä herra papparaisen kanssa reissussa! Tietty pilke silmäkulmassa, eikä kukaan meillä pakota ketään ottamaan alkoholia vasten tahtoaan 🙂

Te ootte varmaan kuullu sen sanonnan, että mikään ikimuistoinen tarina ei ala sillä, et: ”Lähdettiin Penan kanssa lähiravintolaan ja tilattiin salaatit.” Ei. Noista tarinoista ei riitä jälkipolville kerrottavaa. Mut ootappa kun aloitat tarinan sillä, että käytte asunnon lähikaupasta ostamassa huikeen 2 desin pullon kirkasta ja mehulitran, niin jo muuttuu tarinan luonne.

Me tosiaan kierreltiin ja ruokailtiin päivän aikana Gdanskin vanhan kaupungin alueella. Illasta mentiin vähän latailemaan akkuja (puhelimen) kämpille ja päätettiin kerrankin näin ”vanhoilla päivillä” repäistä, ja ostettiin sitten ihan viinapullo, joka oli sen 2 desiä. Juotiin siis parit drinksut siinä omalla asunnolla, kunnes lähdettiin etsimään paikallista yökerhoa. Nythän oli kyse siis tiistai-illasta, eikä kaupungilla näkynyt juurikaan ihmisiä. Googlattiin, että Gdanskissa olisi iso bunkkeribaari ja sinnehän me lähdettiin suuntaamaan.

Matkalla bunkkeribaariin käytiin vielä keilaamaassa! Löydettiin perille bunkkeriin ja kyse oli oikeasti bunkkerista. Talo oli ikkunaton vanha rakennus ja sisustus hyvin pelottava! Kaikkein jännintä oli kuitenkin se, ettei koko baarissa ollut ketään muita kuin me kaksi, ja työntekijä. Tää työntekijä kertoi meille, ettei kyseisessä baarissa ole yleensä ketään arki-iltoina. Me juteltiin siinä tovi tän naisen kanssa ja tilattiin yhdet drinksut. Kysyttiin kuitenkin vielä vinkkiä, että olisiko Gdanskissa mahdollisesti paikkaa, missä istua iltaa, jossa voisi olla muitakin ihmisiä.

Hän vinkkasi yhden paikan ja sinnehän me sitten kävellen suunnattiin ja tosiaan, tässä paikassa oli väkeä edes vähän. Istuttiin täälläkin yksien verran ja jatkettiin siitä sitten matkaa, ajatuksena mennä kotiin. Käveltiin kuitenkin tämän Gdanskin pääkadun kautta, ja meidän silmiimme osui klubi, jonka kyltit huomattiin päivällä. Mietittiin, että josko tuolla pyörähtäisimme vielä ennen kuin mentäisiin nukkumaan. Sisäänheittäjä tuli luoksemme tyhjällä pääkadulla ja kertoi, että kyseessä oli ei enempää eikä vähempää kuin tissibaari!

Noh, täällä eletään vain kerran ja minä ainakaan en koskaan aiemmin ollut käynyt näissä tällaisissa paikoissa, joten olihan se nyt päästävä testaamaan. Mies ei luonnollisesti ihan hirveästi vastustellut ajatusta! 😀

Yllätys yllätys tämäkin paikka oli yhtä asiakasta lukuunottamatta tyhjä. Tyttöjä kyllä oli, mutta ei asiakkaita. Me tilattiin oluet ja mentiin istumaan sohville. Keskellä huonetta oli kaksi tankoa tanssimista varten. Yhdellä tangoista tanssi alusvaatteisillaan nainen. Tämä yksi asiakas lähti hyvin nopeasti meidän tultua privaattiin, eli siellä taidettiin päästä itse asiaan.

Meidän seuraan sohville tuli sitten pian kaksi naista, eli näitä tän klubin tyttöjä. Toinen minulle ja toinen mun miehelle. Mun naisen nimi oli Patricia, mies ei harmillisesti muista oman daaminsa nimeä 😀 Siinä me juteltiin niitä näitä Patrician kanssa. Hän kertoi elämästään ja mä kerroin omastani. Kyselin miksi hän tekee tällaista työtä ja mitä haaveita tällä naisella oli. Mielenkiintoista kuultavaa. Kurkkasin välillä olkani yli, että mitä mun vieressä tapahtuu. Istuttiin siis ihan vierekkäin sohvalla mun miehen kanssa, eli ei siinä mitään sen kummempaa tapahtunut. Hekin juttelivat. Mies huikkasi välillä mulle, että tää reissu tulee takuulla maksamaan ihan törkeästi. Talo kantoi jatkuvasti juomaa meidän pöytään, mut ei me niitä juotu, mut mies oli varma, että ne tulee jokainen meidän maksettavaksi silti!

Patricia (kavereiden kesken) sanoi, että ei ne maksa meille mitään. Heidän, eli talon tarkoitus on vaan humalluttaa meidät, että me rentouduttaisiin ja ostettaisiin erinäisiä palveluita helpommin. Kysyin, että mistäs he sitten saa rahansa, eli palkan. Nää naiset sai palkkansa joko siten, että asiakas tilaisi drinkkilistalta överi-törkyhintaisen juoman daamilleen, tai sitten ostaisi jotain kivoja pieniä palveluksia, kuten seksiä. Talo ottaa omansa välistä ja osa jää naisille itselleen. Mä sitten ostin hyvää hyvyyttäni mun leidille juoman! Yksi drinkki kustansi 20€ ja se oli paljon Puolan hintatasolla. Nää naiset kävi välillä tankotanssimassa ja tuli takaisin juttelemaan meidän kanssa. Mitään muuta ei näkynyt kuin paljaat tissit. BUU!

Siinä sitten aikani juteltuamme katsastin jälleen, että mitäs selän takana tapahtuu, ni voitteko uskoa! Tää mun rakas ukko katseli tän oman maksullisen naisensa kanssa kuvia LUKASTA!! Siinä ne yhdessä ihaili miten söpö Luka oli! HAHAHAH Oikeesti! Oli se tää mun miehen daami yrittänyt saada jotain sutinaa siinä kuitenkin aikaiseksi tarjoamalla seksiä, mut ei mun nirppanokalle kelvannut 😀 😀

Kauaa me ei siinä enää oltu vaan päätettiin lähteä kotiin. Ilta tässä tissibaarissa ei maksanut meille kuin ainostaan tuon mun tilaaman drinkin verran. Muistoja saatiin sitäkin enemmän! Me naurettiin niin paljon seuraavana päivänä tälle jutulle ja tullaan nauramaan vielä pitkään. Nyt on sekin juttu nähty. Myös mun miehen osalta 😀 Harmillisesti kuvia nyt ei tästä reissusta ole, sillä siellä ei saanut kuvata!

Keskiviikkona otettiin suunnaksi Gdanskin naapurikaupunki Sopot. Ostettiin junaliput ja tietenkin kiivettiin ihan väärän junan kyytiin. Juna olisi mennyt kaiken lisäksi juuri päinvastaiseen suuntaankin. Onneksi ihmiset ainakin Gdanskissa oli hurjan ystävällisiä ja vaikka englanti ei taipunut ihan kaikilta, niin ihan kaikki yritti parhaansa mukaan meitä auttaa. Me kun kyseltiin paikallisilta vähän sitä sun tätä aina.

Ehdittiin hypätä pois junan kyydistä ennen kuin se lähti liikkeelle ja päästiin lopulta perille Sopottiin oikealla junalla. Sopot oli ihan eri tyylinen paikka kuin Gdansk. Paljon pienempi ja jotenkin idyllisempi, ainakin se keskusta-alue. Täähän on nyt se virallinen biitsipaikka. Eli Puolassa pystyy viettämään myös rantaloman jos vain haluaa. Sopotissa oli pitkälle silmän kantamattomiin vaaleaa hiekkaa ja keskelle merta oli rakennettu hieno puinen laituri, Molo. Molo (miten tää loman teema nyt olikin yhtä äkkiä tällainen) on Sopotin nähtävyys ja laiturille joutuu kesäaikaan maksamaan pienen pääsymaksun. Uskon, että siellä on ihana viettää kesällä aikaa.

Nyt mä stoppaan tän tarinan tähän ja jatkan huomenna. Vielä nimittäin juttuja riittää! 🙂

Jotkut tykkää kierrellä kirkkoja lomamatkoilla ja jotkut kiertelee tissibaareissa. Valintoja! 😀

TÄSTÄ PÄÄSET LUKEMAAN TOISEN POSTAUKSEN GDANSKIN REISSULTAMME!

21 kommenttia

  1. Inexplicable kirjoitti:

    Olisi melkein voinut luulla, että juttu oli kirjoitettu 1.4., mutta ei näköjään ollut.. 🙂

  2. Mitä jos se olisit sinä kirjoitti:

    Piti kyllä silmiä hieraista. No mikäpäs siinä, avainsanoihin voisi vaan lisätä prostituutio, ihmiskauppa, sivistyksen puute, laput silmillä. Vielä naureskelun muotoon puettu juttu. Aikamoista.

    • Uhri kirjoitti:

      Ihan samaa mietin, katsottuani juuri telkkarista ohjelman, ihmiskauppa Euroopassa, ei minuakaan tämä postaus paljon naurattanut.

    • mansikkapilvi kirjoitti:

      Noh, jokainen voi miettiä samalla sitten omia kulutustottumuksia, esimerkiksi mistä sinä ostat vaatteesi ja ketä sillä bisneksellä tuet? Jotain jättifirmoja jotka hyödyntää lapsityövoimaa tai halpaa naistyövoimaa jossain kurjissa olosuhteissa kiinan tehtailla. Tai sitten voit miettiä mitä tahansa muita arkisia valintoja mitä teemme koko ajan.

      • Palautteen vastaanottamisen taito kirjoitti:

        Kyllä, ihan yhtä tärkeää tämäkin (vaikka en ymmärrä, kuinka tämän syytöksen nyt tähän kommentoijaan kohdistit). Ei se kuitenkaan oikeuta itse toimimaan väärin tai viis veisaamaan aiheellisesta omaan toimintaasi kohdistuvasta palautteesta, jos joku toinen toimii myös väärin tai enemmän väärin.

  3. Ajattelematonta kirjoitti:

    Menit liian pitkälle. Ei paljon järki pakota…

    • mansikkapilvi kirjoitti:

      Millä tavalla menin liian pitkälle? Se, että käyn kerran elämässä katsomassa tällaisessa ravintolassa, että mitä siellä tapahtuu? Sekö on liian pitkälle menimistä?

  4. what kirjoitti:

    Ihme huumorintajuttomia tosikkoja noi kommenttien kirjoittajat 😀 Ihan kun kukaan ei olisi tietoinen mistään ihmskaupoista jne, mutta jos kerran elämässään jossain tissibaarissa ulkomailla käy niin voi kamala. Minua ainakin nauratti, ja teidän matka kuulostaa ihan minun ja mieheni reissuilta. 🙂

    • mansikkapilvi kirjoitti:

      Kiitos 😀 Koen, että jos näitä taloja on, niin kyllä mä nyt siellä voin käydä pyörähtämässä, ja etenkään kun mitään ei tosiaan me ainakaan asiakkaina vaadittu heiltä. Päinvastoin. Juteltiin vaan, ja he yritti saada mua tanssimaan sinne tangolle 😀

  5. Anu kirjoitti:

    Hei Mansikkapilvi! 🙂 Olen lukenut jo vuoden verran blogiasi ja kirjoitat välillä paljon tärkeää asiaa terveydenhuoltoalasta, niin ne allekirjoitan täysin kun itsekin olen työskennellyt vanhusten parissa monta vuotta. Nyt vain työttömänä terveydellisistä syistä. Kiitos näistä kirjoituksista!!! 🙂
    Muut nuo kauneuden alan ja salikirjoitukset eivät ole vaan minua varten. Vaan kaikkiahan EI VOI miellyttää. 😉
    Kuten tämän kerran blogikirjoituskommentit osoittavat toteen: kaikkiahan ei voi miellyttää, mielensäpahoittelijoita riittää ja joillakin se huumorintaju ei vaan riitä tällaiseen.
    Onneksi tämä osui ja upposi minuun, sillä niin olisin minäkin mieheni kanssa poikennut yhdellä tissibaarissa, sillä kerranhan me täällä eletään ja kaikkea täytyy edes kerran kokeilla! 😉 Joten naurakaa ja muistelkaa suurella lämmöllä tissibaarireissua rakenne keskellä! 🙂 🙂 🙂
    Aurinkoisia kevätpäiviä sinulle, miehellesi ja Lukalle!!! 🙂

  6. Anu kirjoitti:

    Siis arkenne keskellä, pieni korjaus 😉

  7. Julle kirjoitti:

    Mielestäni hyvä ja mielenkiintoinen matkapostaus! Innolla odotan vielä seuraavaa osiota!

  8. ida ihana kirjoitti:

    Kiitos, käymme poikaystäväni kanssa kaupunkimatkoilla aina kun mahdollista, ja tällaisia matkapostauksia on aina niin kiva lukea 🙂 Saa hyviä vinkkejä itsellekin! Puolassa en ole koskaan käynyt, tämä sai kyllä vähän innostumaan! 😉

    https://www.lily.fi/blogit/kotona-kaupungissa

    • mansikkapilvi kirjoitti:

      Ehdottomasti Puolaan! Varmasti Varsova tai Krakova myös upeita paikkoja! 🙂

  9. Piritta kirjoitti:

    Kuulostaa aika tavanomaiselta lomamatkalta Euroopassa. Mukava jos nautitte. Mutta mikä erottuu on tuo tissibaarijuttu. Kuulostaa pikemminkin siltä, kuin joku ylinnokas teini olisi innostunut väliin kirjoittelemaan innostuksissaan ja pysähtymättä ajattelemaan..ikävää mielestäni. Surullista. Toiset tanssivat siellä rinnat paljaana, toiset miettivät että buu, kun ei enempää näytetetä. Tanssijat joutuvat miellyttämään vieraita juomien ja ostosten toivossa..lieköhän kenenkään unelma-ammatti, ei välttämättä vaihtoehtoja, miksi tukea sitä? Ja vielä kannustaa tällaisella postauksella muita tukemaan samaa ja innostumaan? Ja vielä laitonta toimintaa.

    • mansikkapilvi kirjoitti:

      Jos yhtään on lukenut näitä mun postauksia aiemmin, on kirjoitus toteutettu pilke silmäkulmassa. Joiltain se pilke on voinut kadota, ei multa. En mä ois enempää halunnut nähdäkään ja maksoin kyllä osuuteni siitä, että mun kanssa juteltiin. Tää oli eka ja kuten kirjoitin vika kerta tällaisessa baarissa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *