Hae
Mansikkapilvi

GDANSK MATKAPOSTAUS OSA II

Viiden päivän lomallamme ehdimme niin paljon näkemään ja tekemään kaikkea, että jaoin postauksen kahteen osaan. Tästä pääset lukemaan Gdanskin matkapostauksen ensimmäisen osan.

 

Jäimme siis edellisessä postauksessa keskiviikkoon ja siihen kun olimme päiväretkellä Sopotissa, Gdanskin naapurikaupungissa. Junamatkustelua suosittelen, sillä liput esimerkiksi juuri Sopotiin, maksoivat vain 2-3 euroa.

Kaunis Sopot ja Molo

Torstaina kaivoin Googlen esiin ja aloin katselemaan mitä kaikkea oikeaa nähtävää Gdanskilla on tarjota, tissibaarin lisäksi. Kävi selväksi, että koulussa historian tunnilla en ole ollut ihan kaikkein virkeimmilläni, sillä minulla ei ollut hajuakaan, että toinen maailmansota on alkanut Gdanskista. Otimmekin sitten torstaina suunnan Westerplatteen, joka tunnetaan tuona alueena, jonka Saksalaiset sotilaat pommittivat ensimmäiseksi, kun toinen maailmansota käynnistyi.

Ei enää sotaa

Historia on alkanut nykyään kiinnostaa ihan eri tavalla. Koulussa historia ei kiinnostanut tippaakaan, mutta näin aikuisena on huikeaa kuulla ja lukea esimerkiksi juuri omien matkakohteiden taustoista. On uskomaton etuoikeus päästä käymään näillä historiallisilla paikoilla ja miettiä, että mitä kaikkea esimerkiksi juuri tuolla Westerplattessa on tapahtunut, saati yleisesti Puolassa.

Menimme Westerplatten muistomerkille Uberilla. Käytimme tätä palvelua ekaa kertaa ja ihan onnistuneesti. Kuskimme oli nuori, ehkä noin 20-30-vuotias mies. Hän oli hyvin kiinnostunut meistä ja siitä mistä me ollaan tulossa, joten vaihdettiin matkan aikana muutama sana. Puolalaiset ovat aika sisäänpäin lämpeäviä ihmisiä. Heidän politiikkaansa kuuluu esimerkiksi se, ettei Puola juurikaan ota vastaan esimerkiksi maahanmuuttajia.

Puola kantaa kaunaa juuri Saksalaisille, Venäläisille ja muutamalle muulle maalle siitä, mitä näitten maiden toiminta on aiheuttanut Puolassa. Vanha kansa ajattelee, että Puola on esimerkiksi juuri siksi niin köyhä maa, koska sinne on hyökätty ja viety heiltä kaikki ja pommitettu kaikki maan tasalle. Nuorisolla ei ole enää ihan niin vahvoja tunteita, johtuen varmasti siitä, että sukupolvet vaihtuu ja esimerkiksi omissa isovanhemmissa tai suvussa ei enää ole heitä, ketkä joutuivat taistelemaan toisessa maailmansodassa. Kouluissa kuitenkin selkeästi käydään asioita läpi, sillä juuri tuolla kyseisellä Westerplatten muistomerkillä kävi meidänkin aikaan useampi kouluryhmä.

Ehdottomasti suosittelen tuota Westerplatten muistomerkkiä. Siellä on vielä nähtävillä pommitusten jälkiä sekä esimerkiksi juoksuhautoja. Kesällä siellä toimii pieni museo, jossa on enemmän vielä historiaa nähtävillä. Paikan päälle pääsee kätevästi taksilla tai bussilla, jolla me tultiin tuolta pois. Yritettiin ostaa lippu bussiin kuljettajalta, mutta hän kohautti vain olkiaan, merkiksi, ettei hän niitä myy. Noh lippukojuakaan ei ollut missään, joten noustiin kyytiin pummilla. Erikoista.

Westerplatten lisäksi Google vinkkasi, että Gdanskissa olisi kidutusmuseo meripihkamuseon yhteydessä! Tämä oli sitten toinen paikka mihin lähdettiin suuntaamaan. Löysin Googlesta useammankin arvostelun tästä kidutusmuseosta ja siitä karmivasta materiaalista, jota tuo museo piti sisällään. Osa jopa suositteli jättämään lapset pois tältä museokierrokselta, koska niin rankkaa matskua siellä oli. Olen aiemmin käynyt Prahassa kidutusmuseossa ja se oli huikea kokemus, joten odotin tätä tosi innolla!

Vaan kuinkas kävikään. Kun pääsimme perille oletettuun museoon, kävi ilmi, ettei ole olemassa mitään kidutusmuseota. On vain meripihkamuseo, josta Puola on kuuluisa. Meripihkamuseo oli entisessä vankitornissa, jossa on saattanut ehkä joskus ollakin kidutusmuseo, mutta nyt sitä ei näkynyt. Oltiin varmaan nopeimmat meripihkamuseo-kävijät ikinä, sillä ostettiin silti liput ja käytiin kiertämässä museo, että jos siellä jossain kuitenkin olisi jotain ollut, mutta ei siis ollut. Hieno museo varmasti siinä tapauksessa jos on kiinnostunut kivistä tai meripihkasta. Me ei oltu 😀

Me yritettiin vielä torstai-iltana mennä sovittamaan tiistai-illan synnit tuohon huikean kauniiseen tiilikirkkoon, joka on ihan Gdanskin keskustassa. Harmillisesti kirkko oli jo kiinni siinä vaiheessa. Kirkko nimittäin olisi varmasti ollut upea myös sisältä. Google osasi kertoa, että se vetää sisäänsä 25 000 !! ihmistä ja on maailman suurin tiilikirkko. Mietippä tuonkin kasausta. On siinä muutama vuosi vierähtänytkin.

kirkko tuolla taustalla

Summasummarum:

  • Gdanskiin kannattaa matkustaa silloin kun ulkona tarkenee liikkua hyvin. Esimerkiksi kesäaika mahdollistaa paljon eri aktiviteetteja. Nyt esim. paikalliset laivamatkat, joilla pääsisi esimerkiksi Sopottiin, ei kulkeneet.

  • Ruoka on halpaa ja hyvää. Shoppailullekin on huikeat mahdollisuudet, eli iso laukku mukaan!

  • Gdansk on täynnä historiaa ja kaupunkia kannattaakin tutkailla ihan uusin silmin, jollei historia ole aiemmin kiinnostanut.

  • Hyvä viikonloppulomakohde!

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *