SALIKÄYTTÄYTYMINEN

Jokainen joka on käynyt salilla, tietää, että siellä on erilaisia ihmisiä. On ns. erilaisia salipersoonia. Joku puhkuu ja puhisee treenatessa, toinen jysäyttää painot maahan treenatessa ja on vaikka minkälaista. Mua ei häiritse kenenkään tyyli tai persoona. Enemmän mua kiinnostaa salillakin se, että siellä otettaisiin ne muut treenaajat myös huomioon.

Olin itse tässä yksi päivä salilla ja ai että mulla kiehahti. Ihmiset toimii tosi usein salilla aivan kuin he olisivat siellä yksin, vaikka todellisuudessa ympärillä tosiaan häärää muitakin.

Tämä tilanne sattui kyykätessä peilin edessä. Olin siis itse jo kyykkäämässä siinä sellaisella alueella, missä mahtuu moni muukin kyykkäämään. Periaatteessa siinä voi olla kahdessa rivissä, mutta tällöin kyykkääjien väliin jää noin metri tilaa. Joka ei sinällään haittaa mitään, jos yhtään rytmittää omaa treenaamistaan. Tämän paikan edessä on luonnollisesti myös peili, josta voi omaa tekniikkaansa tarkastastella samalla.

Kun siis itse olin jo kyykkäämässä, tuli siihen mun eteen toinen salihenkilö, asettelemaan tankoon painoja ja seisomaan. Kyykkäsin siinä hänen takanaan ja tyyppi vain seisoa pojotti siinä mun edessä. En tiedä teistä, mutta itse aina pyrin menemään muiden edestä, etenkin peilin edestä pois, jos yhtään havainnoin, että joku toinen tekee sarjaa peilin edessä, riippumatta siitä, tarkasteleeko hän omaa tekemistään peilistä vai ei.

Tässä tapauksessa tämä henkilö olisi voinut hiukan astua syrjään, niin kenenkään tekeminen ei olisi häiriintynyt. Hän kuitenkin itsekin käytti peiliä avukseen kun treenasi, joten olisi lyhyelläkin matikalla osannut päätellä, että ehkä tuo metrin päässä saman peilin edessä tekevä tyyppi tarvii peiliä kans.

Se on ihan ookoo ruuhka-aikaan tulla tekemään, jopa samaan laitteeseen vuorotellen, mutta siinä vaiheessa jos tulee tuolla tavalla ihan eteen, voi vähän yrittää miettiä missä rytmissä treenaa ja, ettei olisi toisen edessä. Näin kaikilla olisi mukava mieli.

Kun tulin kotiin sanoin tästä tilanteesta kotona. Mies tuumasi, että olisit sanonut heti siellä tälle henkilölle. Noh, en mä viitti! Tyhmää on myöskään täällä blogissa valittaa asiasta, mutta jonnekin tää on pakko purkaa. Mut en vaan viitsi kyllä päin naamaakaan mennä sanomaan, että jos vähän väistäisit. Tai en tiedä. Ehkä seuraavan kerran yritän sanoa. Enkä halua siis sanoa tätä mitenkään äkäisesti.

On myös niitä tilanteita, kun tyypit ei roudaa painoja takaisin telineisiin, vaan jättää ne ehkä tankoihin tai lattialle omien sarjojen jälkeen, tai käsipainot hujan hajan pitkin salia. Siinä näkee, että monetkaan ei ajattele muuta kuin itseään. Onneksi salilla jossa käyn, on vähemmän tällaisia ongelmia, mutta näköjään joskus sielläkin sattuu 😀

Mutta ai että sieppasi! Onko muita, jotka tietää ton samaisen tunteen?