PUOLEN TUNNIN TEHOTREENI JALOILLE

Treenatessa lihaksille on kiva antaa uudenlaista ärsykettä aina aika ajoin. Tällä tavalla treenattava lihas ei totu samoihin toistomääriin ja samoihin liikkeisiin. Lihas niin sanotusti adaptoituu eli tottuu, ja kehitys lähes pysähtyy, jos kuukaudesta toiseen ja vuodesta seuraavaan hankaa vaan aina samoja juttuja. Sen takia onkin tärkeää tarjota kropalle ja lihaksille välillä jotain ihan muuta kuin mitä yleensä teet. Sarjamäärät, toistomäärät, painot ja liikkeet vaihtoon säännöllisin väliajoin. Se tekee hyvää kropalle ja pitää sen herkkänä kehityksen kannalta. Yks uus kiva ärsyke on HIIT.

Nämä kuvat ei liity HIIT treeniin.

Mulla on ollut tapana tehdä silloin tällöin HIIT treenejä saliharjoitteluiden ohella. HIIT sana muodostuu sanoista High Intensity Interval Training. Se on kovatehoista treenaamista, jonka ideana on, että työvaiheissa kroppaa rasitetaan äärimmilleen. Tällainen treenaaminen kehittää maksimaalista hapenottokykyä. Lisäksi tällä tyylillä treenatessa kaloreita kuluu rutkasti, ei välttämättä kuitenkaan juuri tuon lyhyen treenin aikana, vaan etenkin sen jälkeen.

HIIT treenissä ideana on vetää tietyn aikaa täysillä ja tämän jälkeen on lyhyt palautteluaika, jonka jälkeen aloitetaan toinen työvaihe. Itse teen HIIT treeneissäni neljä työvaihetta ja kolme palauttelua. HIIT treenit vaatii kropan lisäksi päältä aika paljon, sillä maitohapot alkaa jylläämään melko nopeasti. Ideana onkin taistella noita maitohappoja vastaan ja siedättää kroppaa toimimaan kovaa, vaikka maitohappoja lihaksissa olisikin. Olisi helppo jättää muutama toisto tekemättä tai jopa viimeiset liikkeet, mutta siinäpä se koko juju onkin. HIGH INTENSITY.

Maanantaina vedin taas pitkästä aikaa kunnon HIIT treenin. Keskityin painottamaan liikkeitä jaloille. Nyt on keskiviikko ja voin sanoa, että kyllä on mennyt treeni perille pakara-ja reisiosastolle. Tein yhteensä kahdeksan liikettä neljä kierrosta. Eli kaikki kahdeksan liikettä putkeen, sen jälkeen kahden minuutin palautus ja sit tekemään uudelleen nuo kahdeksan liikettä.

Tekeminen tuntui pahalle ja sykkeet hakkasi ihan maksimillaan. Ihme ja kumma tuo kaksi minuuttia, joka kierrosten välissä on palautusta riittää juuri ja juuri siihen, että voi lähtee toiselle kierrokselle. Sykemittarista katsoin, että kun lähdin suorittamaan uutta kierrosta, sykkeet oli vielä 150. 😀

Mutta selvisin! Se tunne on paras, kun tietää tekevänsä viimeistä kierrosta ja viimeisiä toistoja. Ajatuksissa on et never again, mutta ajattelin kuitenkin alkaa tekemään tämän tyyppistä kerran viikossa 🙂