Hae
Mansikkapilvi

MATKALLA ITSEENI ILMAN NIITÄ LAPSIA

Niin kauan kuin minulla ei ole omia lapsia, aion elää ja nauttia tästä elämästä sillä tavalla, että tunnen eläväni itselleni ja läheisilleni. En murehdi sitä, että minulla ei vielä 32-vuotiaana ole lapsia. En halua murehtia sitä, että mitä biologinen kello huutaa tuolla taka-alalla mun mielessä.

Uskon vahvasti siihen, että elämässä yleensäkin asiat menee kuten niitten on tarkoitettu menevän. Oon tulevasta kesästä melko innoissani pitkästä aikaa. Jotenkin muutenkin on koko kevään ajan ollut tosi hyvä fiilis pääsääntöisesti. Sellainen tietynlainen rauha pään sisällä ja se tuntuu hyvälle.

Mä olen ihmisenä muuttunut Jyväskylässä asuessani. Parisuhteen vaikutusta varmaan. 😀 Olen kyllä tyytyväinen itseeni niiden muutosten tiimoilta joita olen itsessäni havainnut. Melkein kaikenlainen kiukuttelu on taakse jäänyttä elämää. Jotenkin osaan keskittyä muihin asioihin kuin niihin negatiivisiin tunteisiin. Mun ei myöskään aina tarvitse olla oikeassa, vaikka tietäisin olevani oikeassa. Voin jättää asian siihen ja olla hiljaa, ennemmin kuin alkaa vänkäämään asiaa väkisin läpi.

Toki sanon kyllä jämäkästikin joissain tilanteissa. Oon siitäkin piirteestä ylpeä itsessäni, että uskallan ilmaista mielipiteeni.  Opiskelujen myötä olen ihan siis esimerkiksi töissä alkanut harjaannuttamaan sellaista kriittistä suhtautumista asioihin. Mietin paljon sitä, mitä tehdään ja miksi tehdään. Painotan sitä, että kriittisyys ei tarkoita aina negatiivista, vaan ennemminkin sellaista, että osaa tarkastella toimintoja kehittävällä silmällä.

Kriittisellä silmällä olen tarkastellut myös itseäni ja omaa ajatusmaailmaani. Olen itse vastuussa omista tunteista ja tuntemuksista. En voi syyttää niistä toista tai vierittää syytä toisen harteille. Jos minua ärsyttää jokin asia, voin miettiä, että miksi tämä asia aiheuttaa minussa tällaisen tunteen. Voisiko tähän reagoida jotenkin muuten kuin ärsyyntymällä. Paljon on sellaisia ihmisiä, jotka peilaavat omia tunteita muiden kautta. Jos toisella on huono päivä, niin sitten minullakin on. Eihän se niin mene. Vaikka toisella on huono päivä ja sulla on fiilis, että päivä on jees, niin sitten se on niin. Parhaimmillaan sä voit kääntää sen toisen suun pielet ylöspäin myös.

Positiivista tempperamenttia

Olen sanonut aiemmin olevani tempperamenttinen ihminen. En tiedä onko se hyvä vai paha asia. Olen edelleen tempperamenttinen, mutta enää en ehkä näytä sitä samalla tavalla, ainakaan niitä negatiivisia piirteitä. Olen kuitenkin sama hulluttelija jukeboxi kuten aina oon ollut. Joskus mietin sitä, että voiko 32-vuotias käyttäytyä näin, vihellellä tällä tavoin, laulaa ja hullutella. Kun katson ympärilleni muita suurin piirtein ikäisiäni, tuntuu, että muut elää paljon hillitymmin 😀 Onko näin?

On hassua huomata itsessään sellaisia piirteitä, jotka menee piiloon kun voi henkisesti huonosti. Sitten kun elämä rullaa ja oma mielikin on balanssissa, niin ne piirteet hiipii sieltä taas esiin. Mulla se on laulaminen. Laulan omia lauluja ja toisten lauluja. Laulan ja tanssin ja vaikka en osaa edes laulaa, mutta laulan silti. Mulla on karaokepäivä joka päivä. Ja se on ihanaa!

Mut niin. Oon ihan hirveästi miettinyt omaa itseäni. Sitä millainen haluan olla, millaiseksi haluan tulla. Mitä arvostan elämässäni ja mitä en. Mitkä on niitä tärkeitä asioita mun elämässä. On ihan mieletöntä se oman itsensä tarkastelu ja ne työnsä jäljet, joita voi pitkällä aikavälillä itsessään havaita. Luulin tehneeni hurjan matkan itseeni edellisen suhteen jälkeen, kun olin pelkkä ihmisraunio silloin. Koin silloinkin fiiliksen ekan vuoden jälkeen, että olin ollut kuin yksinäinen munkki (siis sellainen pyhiinvaeltaja munkki, ei syötävä), joka vaelsi yksin hiton raskaalle vuorelle ja joka näki siellä vuoren päällä jotain maagista. Se maaginen juttu oli Minä. Eheytynyt minä.

Nyt mä olen tehnyt ihan eri syiden takia matkaa itseeni. Itseasiassa uskon, että tää elämä on sitä varten, että me opitaan täällä jatkuvasti itsestämme ja toisistamme. Oppiminen on parasta!

Tän takia mulla on hyvä fiilis. Ihan tosi hyvä. Odotan kesää ja toivon, että siitä tulee lämmin ja pitkä. Ja jos ei tule, niin toivon, että se pitää silti sisällään ihania tapahtumia ja asioita, joita voi ensi talvena kaiholla muistella 🙂

Eikö ole ihanaa, kun voi rehellisesti vaan olla tyytyväinen tilanteeseensa ja elää itselleen?

2 kommenttia

  1. Karita kirjoitti:

    Niin totta ♥️
    Ihana että kirjoitat tätä blogia ja vieläpä tosi mielenkiintoisista aiheista.
    Mukavaa kesää sinulle, nautitaan siitä!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *