Hae
Mansikkapilvi

ONKO NYKYPÄIVÄNÄ VARAA HANKKIA LAPSIA?

Asia joka pohdituttaa varmasti monia lapsettomia pareja, ihan kuten meitäkin. Me ollaan miehen kanssa käyty keskusteluja siitä, että onko meillä varaa kasvattaa lasta, jos sellainen meille joskus tulisi. Ollaan molemmat lähtöisin duunari-perheistä, eikä ylimääräistä rahaa ole kummankaan lapsuudessa ollut yhtään. Muistan miten vaatteet, koulureput sun muut oli aina erityisen säästämisen takana, ja varmasti ei mitenkään helppoja tilanteita omille vanhemmilleni, etenkin kun he erosivat jo minun ollessa alle kouluikäinen.

Tietenkin vanhemmat haluavat tarjota vain parasta lapselleen, mutta mitä jos siihen ei ole mahdollisuutta taloudellisesti? Mitä jos toinen vanhemmista jää vaikka työttömäksi? Meillä on käyty jonkin verran keskusteluja siitä, että omille lapsilleen haluaisi pystyä sitten tarjoamaan taloudellisesti vakaat kasvuolosuhteet. Tietenkään raha ei tuo onnellisuutta eikä rakkautta, mutta se helpottaa monia asioita ja luo mahdollisuuksia.

Onko varaa?

Kyllä minäkin koin olevani rakastettu ja sain harrastaa ja sain joskus just ne farkut mitkä halusinkin, mutta se oli todella harvinaista. Kyllä mä koin aina aika-ajoin, että jäin jostain paitsi, koska ei ollut rahaa. Vanhempana haluaisin pystyä tarjoamaan lapselle, jos en nyt ihan kaikkea, niin ainakin melkein. Enkä tällä nyt tarkoita sitä, että lapsi sanelee ja minä ostan. Tarkoitan lähinnä sitä, että en halua elämisen päättyvän siihen kun lapsi tulee ja sit huomataan, että ei ole enää varaa esimerkiksi matkustella. Matkustelu on kuitenkin tärkeää minulle ja miehelleni. Ei me haluttaisi luopua siitä.

Tottakai paljon sanelee se, että mihin sitä rahaa oikein käyttää ja minkälaisia summia. Jos haluaa ostaa ihan kaiken uutena, esimerkiksi ensimmäistä vauva-vuotta varten, niin kyllähän siinä varmasti rahaa saa palamaan paljon. Itse uskon kuitenkin, että ne rahallisesti haastavimmat ajat tulee vasta sitten kun lapsi olisi teini-ikäinen.

Siltikin asia mietityttää.

Luin joku aika sitten artikkelin syntyvyyden laskusta. Sehän on ollut laskusuuntainen jo pitkään. Artikkeli kertoi siitä, miten Suomessa ollaan ihan uudenlaisen ongelman äärellä.

”Tämä muutos on myös jatkunut niin pitkään, että mitä tahansa tehdään nyt, vaikka kaikki 30-vuotiaat ryhtyisivät synnyttämään kolmosia, niin ollaan jo väestökehityksen kannalta uudessa tilanteessa.

Kun syntyvyys laskee 1,6 lapseen per nainen, muuttuu tilanne haastavaksi talouden kannalta. Suomessa vuoden 2018 tietojen mukaan nainen synnyttäisi elämänsä aikana keskimäärin 1,41 lasta, joten olemme jo vaikeassa tilanteessa.

Niille ihmisille, jotka puhuvat, että on vain hyvä kun syntyvyys pienenee, sanoisin, että kuka teitä hoitaa sitten, kun olette vanhoja, ja kuka maksaa teidän eläkkeenne? Tästä pitäisi puhua enemmän ja ihan suoraan”. (Lähde.)

Hurjaa tekstiä. Mikä saa nykyajan nuoret lykkäämään lasten hankintaa tai jopa kokonaan jättämään sen välistä? Liittyykö tähän talous, työllisyys ja ura vai ilmasto?

Itselläni lapset on siirtyneet ihan vain elämäntilanteiden muuttumisen vuoksi. Olen onnellinen, etten hankkinut exäni kanssa lapsia, vaikka niistä joskus tosissaan puhuttiinkin. 30-vuotiaana uuden parisuhteen edessä olemme halunneet tutustua rauhassa mieheni kanssa ja nähdä ja kokea. Ei me heti haluta lapsia tähän meidän parisuhteeseen. Tämän lisäksi tosiaan mielessä on ollut se, että onko meillä oikeasti varaa?

Mitä ajatuksia tämä aihe sinussa herättää?

Kuvat: Unsplash.com

 

15 kommenttia

  1. Lukija kirjoitti:

    Minulla on kolme lasta. 1,5v, 7v ja 13v. Oikeastaan vasta kolmannen syntymän jälkeen olen kokenut, että rahaa palaa aivan törkeästi kokoajan. Ruokaan, vaippoihin, harrastuksiin, vaatteisiin, asumiseen jne jne. Jokaisen lapsen jälkeen olen lähtenyt töihin heti äitiysloman loputtua, koska en halua kaataa koko taloustaakkaa mieheni harteille. Olen myös opskellut, harrastanut itse ja touteuttanut samalla myös omia unelmiani. Lapset tuovat elämään suunnattomasti iloa ja kun pitää huolta itsestään, jaksaa myös tehdä töitä perheen yhteisen hyvän ja omien tarpeiden eteen.

    • mansikkapilvi kirjoitti:

      Niin, ei kai se reilua olisi sälyttää miehen harteille täysin rahan hankkimista, enkä ainakaan tällä hetkellä ajateltuna näe mahdollisena, että jaksaisin itse myöskään täysin kotiäitinä elää, vaan ennemminkin kaipaisin välillä aikuista seuraa, vaikka sitten työkavereista 🙂

  2. Nimetön kirjoitti:

    Olen pohdiskellut samaa, vaikka olenkin 25v sinkku ja lapsenteko ei ole siis edes ajankohtaista. Haluisin tarjota sitten aikanaan lapselleni elämyksiä ja turvatun taloudellisen ympäristön. Luulen että lapsiluku jää yhteen, sillä se ei vielä vetäisi taloutta äärimmilleen.

    • mansikkapilvi kirjoitti:

      Kyllä näitä asioita hyvä on pohdiskella, vaikkei ajankohtaista olisikaan. 🙂 Viisauttahan se on.

  3. miranda kirjoitti:

    Itse en lapsia tahdo. Olen 25 ja sinkku, joten ei ole ajankohtaistakaan. Ja kun maailman isoimpia ongelmia on räjähdysmäinen väestönkasvu, niin ei pitäisi ajatella pelkästään Suomen kannalta. Adoption pitäisi olla helpompaa, samoin työperäisen maahanmuuton. Eihän tämä taloudellinen tilanne myöskään mitenkään erityisesti kannusta hankkimaan lapsia.

    • mansikkapilvi kirjoitti:

      Sekin on hyvä tiedostaa ja moni ajattelee tällä tavoin nykypäivänä. Itsekin olen miettinyt, että mitä jos en saa lapsia. No sitten en saa, ja keskityn elämässäni muihin asioihin.

  4. Anile kirjoitti:

    Ei ehkä kannata ”hankkia” jos lasta ajattelee kuluna. Mielestän lapset saadaan, ei hankita. Minulla kaksi jo aikuista lasta, joiden isästä erosin lasten pieninä ollessa, välillä olin myös työttömänä ja tiukkaa oli, myös rahallisesti. Silti en päivääkään kadu.

    • mansikkapilvi kirjoitti:

      Mielestäni on vastuullista miettiä sitä, että onko lasta varaa kasvattaa. En haluaisi kieltää lapseltani harrastusta esimerkiksi sen vuoksi, ettei ole varaa. Ei niitä lapsia varmasti koskaan katuisi, vaikka ei olisi rahaa, mutta raha vaikuttaa sitten muihin asioihin.

  5. Sanna kirjoitti:

    Onneks oltiin viel nuoria ja huolettomia kun tehtiin lapset nii ei edes tullut mieleen miettiä onko varaa ? hyvin ollaan selvitty, jo opiskeluaikoinakin. Matkustelemaankin on päästy. Ei kaikkea kannata etukäteen murehtia, kyllä sitä sitten vaan sovittaa elämän sen mukaan mikä on sillä hetkellä paras ja tärkeintä. Järkeähän lasten hankkimisessa ei ole muutenkaan ? ihan muusta syystä niitä haluaa ?

    • mansikkapilvi kirjoitti:

      Niin, kyllähän näitä asioita varmasti eri tavalla järkeillään kuin silloin aikoinaan. 😀 Ja sekin on totta, elämä muokkautuu sitten sen uuden tulokkaan myötä ja varmasti ne omat tarpeet esim matkusteluun vähenee, kun on erilaisia, uusia asioita mistä olla fiiliksissä 🙂

  6. e kirjoitti:

    Itsellä on about miljoona syytä, miksi en ole koskaan halunnut lapsia. Tiivistettynä muutama; en näe lasten hankkimisessa mitään iloa – maailman väestön liikakasvu – kaikki jo olemassaolevat, vanhemmattomat lapset – lapsen tuoma ”rasite” parisuhteeseen – tulevaisuus; miksi toisin tähän maailmaan ketään uutta, kun kaikki me olemassaolevatkin ollaan jo kusessa. Ja jos näistä (plus monesta muusta) syistä huolimatta joskus vinksahdan ja haluan lapsia, mietin väistämättäkin sitä pystynkö huolehtimaan lapsesta niin hyvin kuin haluaisin, ja voiko hänestä tulla edes jollain tasolla onnellista.

    • mansikkapilvi kirjoitti:

      Jep. Joillekin lapset ei tuo iloa. Mielestäni on kuitenkin järjetöntä olla hankkimatta lapsia tänne sen takia, koska väestön liikakasvu. Meillä on onneksi jokaisella oma mielipide asiaan ja sitä tulee kunnioittaa 🙂 Mielestäni onnellisuus muodostuu monesta asiasta ja uskon ainakin itse omalla kohdallani, että oma lapseni tulisi olemaan onnellinen.

  7. tiinafit kirjoitti:

    Hyvä, että mietitte tuota asiaa tuostakin vinkkelistä ja onhan se totta, että lapsiperheessä rahaa kuluu todella paljon enemmän kuin lapsettomissa talouksissa.

    Me ollaan ihan perustuloisia ja siltikin joka vuosi ollaan lapsen/lasten kanssa matkustettu. Meidän lapsiluku pysyy 2 myös osittain tuon talousasian takia, koska halutaan edelleen matkustaa ja elää ihan kivasti. Säästäminen kannattaa 🙂

    Kliseinen sanonta, mutta kyllä ne lapset tuo arkeen tosi paljon iloa (ja ärsytystäkin toki :D) mutta jos pitäisi valita monta kertaa vuodessa matkustelu vs. kerran vuodessa ulkomaille ja lapset niin jälkimmäinen on ehdottomasti parempi <3.

    • mansikkapilvi kirjoitti:

      Joo on tätä asiaa pyöritelty vaikka mistä näkökulmasta 🙂 Rahaa meillä kuluu varmasti enemmän kuin monessa lapsellisessa taloudessa. Se on just sitä, että mihin sen rahan sijoittaa 😉 Itse työnnän tällä hetkellä esimerkiksi itseeni kuukausittain kohtalaisen isoja summia, koska tällä hetkellä voin niin tehdä. 🙂

      Ja sehän on totta, että joistain asioista varmasti joutuu luopumaan lasten myötä, mutta se mitä ne sitten tuo tilalle, varmasti täyttää tuon aukon. 🙂

  8. J kirjoitti:

    Itse ajattelin parikymppisenä, että kyllä niitä lapsia varmaan jossain vaiheessa haluaa, koska se vaan ”kuuluu asiaan”. Mitä lähemmäs kolmeakymppiä tulen, sitä enemmän alan epäillä. Olemme mieheni kanssa molemmat pienituloisissa töissä ja kumpikin kokee olevansa väärällä alalla. Eli alan vaihto on vielä edessä ja se ei tietenkään käden käänteessä tapahdu. Pienituloisinakin olemme onnistuneet matkustelemaan välillä omalla tyylillämme, mutta jos lapsi tai lapsia olisi, se ei välttämättä onnistuisi. Olen pienituloisen yh-äidin kasvattama ja se on kyllä jättänyt jälkensä. Olen myös lukenut, että sosioekonominen asema on osittain periytyvä ja se toki mietityttää. Olen saanut kuulla, ettei lasten”hakintaa” kannata stressata tai miettiä näin tarkkaan, mutta itse olen erimieltä. Kokisin olevani vastuuton, jos ”hankkisin” lapsen tälläiseen elämäntilanteeseen. Ja toisaalta nuo kaikki sanojat ovat olleet minua paremmassa raha- ja elämäntilanteessa 🙂 Heille äidiksi tulo on aina ollut itsestäänselvä haave.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *