Hae
Mansikkapilvi

ONKO LUKIO YLIARVOSTETTU?

Onko sinun mielestä lukio yliarvostettu? Minä olen tavallinen amis, joka on päässyt ammattikorkeakouluun amiskan papereilla, eli minulla ei siis ole lukio-opintoja takana. Ammattikorkeakoulusta olen jatkanut nyt vielä ylempään ammattikorkeakouluun.

Itse melkein hautasin haaveet aikoinaan sairaanhoitajan ammatista, koska ajattelin, ettei korkeakouluun mennä amiskan papereilla, etenkin kun en ollut käynyt edes lähihoitajan tutkintoa alle, vaan olin _pelkkä_ leipuri-kondiittori.

Kuitenkin haave sairaanhoitajan ammatista kyti sisälläni niin voimakkaasti, että minun oli pakko yrittää. Yritinkin ja sain kutsun pääsykokeisiin, juurikin niillä leipurin papereilla. Siinä vaiheessa päätin, että koska sain mahdollisuuden, eli kutsun pääsykokeisiin, tätä en tulisi munaamaan.

Aloin harjoittelemaan pääsykokeita varten matematiikkaa ja kertasin ruotsia ja englantia. Ammattikoulussa kieliopinnot pyörii vahvasti tietyn ammattialan sanastossa, joten kielipää kaipasi muistuttelua. Tiesin, että muut osiot kyllä hoidan, eli ryhmähaastattelun ja yksilöhaastattelun. Meillä pääsykokeissa oli matematiikan, enkun ja ruotsin tehtävien lisäksi ennakkotehtävä, jossa piti kertoa miksi olen päättänyt hakea sairaanhoitajaksi.

PÄÄSYKOKEET

Muistan kun olin aivan viimeisten joukossa iltapäivällä ketä haastateltiin yksilöhaastatteluissa. Olin siis ehtinyt jännittää koko päivän. Menin kuitenkin haastattelutilanteeseen päättäväisesti ja itsevarmasti. Tiesin mitä halusin näyttää itsestäni ja tiesin, että halusin tuolta napata itselleni opiskelupaikan. En juurikaan muista mitä haastattelussa kysyttiin, mutta muistan sen kun selitin sitä miten oikeasti haluan tämän opiskelupaikan 110%:sti ja enemmänkin. En tulisi olemaan yksi heistä, kuka valitaan, mutta kuka lopettaa koulun ensimmäisen kahden kuukauden aikana, ja on näin vienyt joltain toiselta mahdollisuuden opiskeluun. Tähän haastattelijat vaan tuumasi, että kyllä sen heti sinusta näki kun tähän huoneeseen tulit, että sinusta huokuu niin kovasti halu ja tahto, että se täyttää tämän koko huoneen. Olin vaan, että no hyvä! ?

Niin siinä vaan kävi, että sain kirjeen kotiini (rehellisesti sanottuna en malttanut odottaa kirjeen saapumista, vaan soitin sille opintosihteerille, kuka sitten kertoi, että minut on valittu. Änkytin sillekin monta kertaa, että siis sanoitko just, että minut on valittu?!?!?!), että minut on valittu opiskelemaan Joensuun (nykyiseen Karelia) ammattikorkeakouluun, hoitotyön koulutusohjelmaan. Se päivä oli ikimuistoinen. Voin rehellisesti sanoa, että itkin kun sain tiedon valinnasta. Ne kyyneleet oli onnen kyyneleitä. Silloin täyttyi yksi minun elämäni suurimmista unelmista.

Muistan koulun ensimmäiset viikot hyvin, kun tunnit alkoi aina esittelykierroksella. Piti kertoa mistä tulee, millainen koulutustausta jne. Lukio oli yleisin reitti, mitä mun luokkalaiset oli kouluun tulleet. Olin ainut kuka sanoi, että amiskasta tullaan, ja ei, en ole edes lähihoitaja. Opettajien ilmeet oli välillä mielenkiintoisia. Ei sitä varmaan hirmu usein siis tapahdu, että ammattikorkeakouluun tai sairaanhoitajaksi lähdetään opiskelemaan ilman lukion papereita. Tai näin niistä reaktioista päättelin.

LUKIO antaa PAREMMAT POHJAT

Se on kyllä totta, että ammattikoulun käyneillä on hiukan erilaiset valmiudet kuin lukion suorittaneilla. Ammattikoulussa opinnoissa keskitytään siihen oman alan oppimiseen, niin matematiikan kuin esimerkiksi kieltenkin osalta, pitää osata leipoa ruotsiksi, ei siis tarvitse selviytyä yleisesti kielellä. Meillä riitti ammattikoulussa oman alan sanaston hallinta ? Näistä taidoista ei sitten olekaan hirveästi hyötyä hoitoalan opinnoissa korkeakoulussa, tai juuri missään muussakaan koulutuksessa tai tosielämän tilanteessa, paitsi jos nyt päätät leipoa Ruotsalaisten kanssa.

Niin vain kuitenkin selvitin tieni läpi opintojen. Sairaanhoitajaksi opiskellaan kolmessa ja puolessa vuodessa, jos siis etenee normaalia tahtia opintosuunnitelman mukaan. Olen kuitenkin erittäin vahvasti sitä mieltä, että koulutuksen saisi tiivistettyä vaikka kolmeen vuoteen, jollei jopa sen alle. Muistan eräänkin kevään, joka meillä oli tosi tiukka. Tenttejä oli ainakin viisi samalla viikolla ja miljoona eri muuta juttua painoi yhtä aikaa päälle. Tämän vastapainoksi meillä oli seuraava syksy sitten tosi löysää. Tuona aikana itse tein töitä.

Koulussa tuntijaot olivat sellaisia, että tunteja oli ripoteltu päivään miten sattuu. Hyppytunteja oli ja samoin tuntien peruutuksia. Eräs surkuhupaisin tunnin peruuntuminen oli se kun anestesialääkärin piti tulla ohjaamaan meille kanylointeja heti aamusta. No me odoteltiin ja odoteltiin. Opettaja odotteli samalla tavalla. Kului melkein tunti ennen kuin saimme lääkärin kiinni puhelimella ja hän kertoi, ettei ole tulossa ollenkaan. Kiva. No me sitten käytiin aihe teoriassa läpi, eikä siis harjoiteltu kanylointeja koulussa ollenkaan. ?

Ensimmäisen kerran minä pääsin kanyloimaan leikkaussaliharjoittelussa. Sanoin potilaalle, että en sitten ole tehnyt tätä koskaan ennen, ihan vain varmuuden vuoksi ja jännitysmomentin kohottamiseksi (potilasta kun ei ennen isoa leikkausta jännitä varmaan muutenkaan juuri ollenkaan, niin tieto siitä, että salissa on joku keltanokka, joka osallistuu hoitoon, on varmasti helpottava tieto 😀 ). Onneksi sain kanyylin ekalla uimaan paikoilleen. Kyllä ne siellä harjoittelussa ihmetteli, miten noin oleellinen aihe voidaan vaan jättää kokonaan harjoittelematta koulussa. Onneksi olen työssäni päässyt paljon kanyloimaan ja voin nykyään sanoa olevani siinä ihan hyvä.

Mutta takaisin aiheeseen.

Ammattikoulun todistus ei ole este esimerkiksi jos haluaa sairaanhoitajaksi, olenhan itse elävä esimerkki siitä. Muutenkin minun mielestäni papereilla kuin papereilla pitäisi opiskelupaikan aueta, jos vain osoitat kykysi pääsykokeissa. Pääsykokeissa ei pitäisi puoltaa hakijoita sen perusteella mikä koulutustausta heillä on.

Tässä Iltalehden artikkelissa loistava esimerkki lääkikseen pääsemisestä!

Mitä mieltä, onko lukio yliarvostettu? Onko ruudun sillä puolen muita, jotka ovat edenneet opinnoissaan ammattikoulun papereilla esimerkiksi yliopistoon?

Kuvat: Unsplash.com

Yksi kommentti

  1. Elina kirjoitti:

    Tämä uudistus, että opiskelijoita otetaan sisään suoraan yo-todistuksen pohjalta on suoraan sanottuna ihan hanurista! Mielestäni koulutuspohjalla ei pitäisi olla mitään merkitystä opiskelijavalinnassa ja alalle soveltuvuus tulisi testata pääsykokein, haastattelujen yms. avulla.

    Lukio on siinä mielessä hyvä vaihtoehto, että harva oikeasti 15 vuotiaana tietää, mitä haluaa tehdä vanhempana – itse en tiedä vieläkään 29 vuotiaana mikä minusta tulee isona 🙂 On hyvä, että on eri vaihtoehtoja koska on niin paljon erilaisia ihmisiä! Kaikki eivät haaveile akateemisesta urasta ja osa taas ei voisi ikinä kuvitella työskentelevänsä esimerkiksi autoasentajana.

    Nämä uudistukset vain ajavat aika suuren kuilun lukion käyneiden ja ammattikoululaisten väliin, koska nuori saattaa 15 vuotiaana kuvitella haluavansa työskennellä koko elämänsä leipuri-kondiittorina ja jos mieli muuttuu vanhempana, on vaikeampi päästä opiskelemaan kuin sillä, joka valitsikin peruskoulun jälkeen lukion. Työura on meillä kuitenkin ihan luokattoman pitkä, niin alaa kerkeää vaihtamaan montakin kertaa ja siinä ei ole mitään väärää! 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *