MIKÄ MÄÄRITTÄÄ SEN MILLAINEN SUSTA TULEE AIKUISENA?

Paljon oon miettinyt sitä, että kuinka suuri merkitys esimerkiksi omilla lähisukulaisilla on siihen, että millainen susta tulee aikuisena. Oletko kunnianhimoinen vaikka sun omat vanhemmat ei ollut kuin perusduunareita tai ei välttämättä käyneet töissä ollenkaan. Miten paljon sun perhe määrittää sitä, millainen tulevaisuus sulle tulee?

Varmasti joissain tapauksissa paljon, mutta mun mielestä olisi tärkeää ymmärtää se, että se vaikuttaa just niin paljon kuin sinä itse annat sen vaikuttaa. Jos sinä oot valmis aikuisena tekemään duunia sen sun haaveen tai unelman eteen, niin kyllä sinä sen useimmiten voit saavuttaa. Ainakin todennäköisemmin, kuin vaan vähättelemällä itseäsi puhuen, että ”ei musta mihinkään oo, oon vaan duunariperheen lapsi.”

Automaattisesti alkoholisti aikuisena

Tuleeko susta automaattisesti aikuisena alkoholisti, jos sun perheessä on aina juotu viinaa? Ei tule. Sä teet itse sen päätöksen, että juotko sä vai et. Ymmärrän kyllä, että asia ei välttämättä ole juuri näin mustavalkoinen, mutta kyllä siihen alkoholismin jatkuvuuteen sukupolvelta toiselle jokainen voi omalla kohdallaan vaikuttaa.

On paljon asioita mitä oon pohtinut ja toinen asia on se, että millainen vanhempi haluaisin tulevaisuudessa olla omille lapsilleni. Sen tiedän ainakin, että haluan olla läsnä ja kiinnostunut heidän asioistaan. Varmasti paljon ongelmia saadaan karsittua sillä, että vanhemmilla olisi oikeasti aikaa lapsilleen. Syödään yhdessä, jutellaan, vaihdetaan kuulumisia ja tehdään asioita yhdessä.

On olemassa paljon perheitä, missä vanhemmat on huippu duuneissa ja kulissit on ns. kunnossa mutta lapset voi silti huonosti. Ketään ei kiinnosta moneltako lapset on kotona tai miten heillä menee, koska vanhemmat keskittyy vain omaan uraan. Koska ketään ei kotona kiinnosta, kynnys kokeilla vääränlaisia asioita laskee. Kokeillaan nyt vaan, ei me kuitenkaan jäädä kiinni röökistä, koska ei ketään kotona kiinnosta kuitenkaan.

EI NIIN KIVA JUHLAPYHÄ

Mulla on alkanut tulemaan sellasia fläsäreitä aina juhlapyhien aikaan. Sillon kun yleisesti ajatellaan, että kaikilla on kivaa, perheet kokoontuu yhteen ja nautitaan yhteisestä ajasta, niin kaikilla se ei ole sitä. Jouluna ei ole kaikilla onnellista. Vanhemmat ryyppää, tappelee ja riehuu kotona. Lapset katsoo kännisiä vanhempiaan itku silmässä. Sitten koulussa valehdellaan miten olikin kiva joulu ja tuli paljon lahjoja. Viimeisin tällainen fläsäri mulle tuli juhannuksena, kun oltiin miehen kanssa ajamassa autolla kaupasta kotiin. Meillä oli kaikki hyvin, mut mites muilla? Kuin moni aikuinen juo sillonkin ihan liikaa viinaa, vaikka lapsia on ympärillä. Aivan helvetin liian moni. Juhannus ei ole kaikille iloinen mökkiviikonloppu. Ei, se voi olla pelkoa, ahdistusta ja yksinäisyyttä.

Mua on alkanut ihan hirveesti ahdistamaan se ajatus, että miten monella, etenkin lapsista menee huonosti, tai ei ole sitä onnellista perhettä. Se onnellinen perhe voi olla vaikka se yksinhuoltaja iskä ja hänen lapset. Pääasia, että ne ihmiset on iloisia ja voi hyvin.

Tästä siis päästäänkin siihen, että kuinka paljon tällaiset kokemukset vaikuttaa AIKUISENA?

Tuleeko sun mietittyä tällaisia asioita?