Hae
Mansikkapilvi

MIKSI ARVOSTUS NOUSEE VASTA KUN TAPAHTUU JOTAIN?

Asia mikä minua turhauttaa on se, että asioita pidetään itsestäänselvyytenä tai asioita ei pysähdytä miettimään ennen kuin omalle kohdalle sattuu. Toisaalta ymmärrettävää, toisaalta laput silmillä kulkemista. Arvostus nousee vasta oman kokemuksen myötä.

Helsingin Sanomissa oli kirjoitettu artikkeli, jossa artikkelin kirjoittaja oli joutunut sairaalaan ja nähnyt viikon aikana sen, mitä se arki sairaalan vuodeosastolla voi olla.

Arvostukseni hoitajia kohtaan kasvoi eksponentiaalisiin mittoihin sairaalassa viettämäni viikon aikana. Kiire, paine, huoli ja pelko, joiden keskellä he työskentelevät, eivät koskaan välittyneet mitenkään minulle, potilaalle.

Artikkelin pääset lukemaan tästä.

Hoitajana arvostan omaa työtäni kuuhun ja takaisin. Arvostan kohtaamiani potilaita ja heidän elämäntarinoitaan, ne on itseasiassa tämän työn paras osuus. On parasta istua potilaan sängynlaidalle tai tuolille sängyn viereen, pysähtyä juttelemaan ja katsoa silmiin. Kysyä tärkeitä kysymyksiä ja kuulla niitä tarinoita, mitä kenenkin ihmisen historiaan kuuluu. Ette usko, kuinka koskettavaa on kuunnella ihmisen ikävää toisen luokse. Pitkä avioliitto takana, ainakin 50-60 vuotta, toinen kuolee tai joutuu hoitokotiin ja itsekin on sairaana. Kyynel siinä vierähtää niin potilaan kuin hoitajankin silmänurkkaan. Tai sitten koko elämänsä narkomaanina eläneen potilaan tarina. Kun ihminen on ihminen toista kohtaan, voi käytännössä jutella mistä vain.

ARVOSTUS

Miksi hoitoalan työn arvostamisesta uutisoidaan vasta siinä vaiheessa kun itse joutuu sairaalaan ja ottamaan hoitoa vastaan. Eikö sen luulisi olevan itsestään selvää, että kun puhutaan ihmisen terveydestä ja siitä, miten mitä ihmeellisistä sairauksista ja tilanteista ihmisiä voidaan nykypäivänä hoitaa terveeksi ja pelastaa, että se on aika huikeaa ja arvostettavaa. Se ei ole pelkästään ne lääkkeet ja hoidot mitkä ihmisiä pelastaa, ne on ne ammattilaiset siellä taustalla ketkä hoidon miettii ja toteuttaa.

Mä ainakin arvostan lääkäreitä ja mun kollegoita ihan valtavasti. Monet hoitajat tietävät valtavasti asioita ja omaavat todella laajan tietotaito-määrän. Tämän lisäksi kyvyn kohdata ihmisiä hankalissakin tilanteissa.

Kuitenkin arvostan myös jäteautonkuljettajia, siivoajia ja sairaalan laitoshuoltajia. Tiedän, että hekin tekevät tärkeää työtä. Tervehdin osaston laitoshuoltajat myös ihan samalla tavalla kuin hoitajakollegat. Tiedän, että kaikki eivät tervehdi.

En tiedä työtä, jolla ei olisi jonkinlaista merkittävyyttä yhteiskunnan kannalta. Kuitenkin usein se merkittävyys nähdään vasta siinä vaiheessa kun homma ei toimi tai joutuu itse todistamaan jotain tapahtumaa. Esimerkiksi pihan roskisten tyhjentäminen. Joku ne tyhjentää säännöllisesti, mutta sitten kun ei tyhjennä, alkaa valitus, että miten homma ei toimi. Oispa joskus kiva sanoa kiitos roskakuskille 🙂

Kenen työtä sinä arvostat? Osoita arvostus, Kommentoi ja jaa kiitokset eteenpäin!

LUE MYÖS:

VUOROTYÖMÖYKKY + 5 VINKKIÄ VUOROTYÖHÖN

ON HUONOA, MUTTA JOTAIN HYVÄÄKIN

HOITAJAT OVAT TYYTYMÄTTÖMIÄ

SAIRAANHOITAJAN AMMATTI – TE KYSYITTE, MINÄ VASTAAN

3 kommenttia

  1. Maanni kirjoitti:

    Tosi hyvä kirjoitus! En minäkään keksi ammattia mitä en arvostaisi. Enkä muutenkaan arvosta/ole arvostamatta ihmisiä heidän ammattiensa perusteella. Ja samoin kuin sinä, arvostan myös roskakuskia, siivojia jne. Arvokasta työtähän hekin tekevät.

    • mansikkapilvi kirjoitti:

      Kiitos 🙂 Niinpä! Ei täällä mikään homma toimisi, jos yksi lenkki otettaisiin välistä pois, joten olkaamme tyytyväisiä ja arvostakaamme muita eri alojen ammattilaisia 🙂

  2. Jenni kirjoitti:

    Arvostan opettajien ja kouluavustajien työtä. Tekevät todella tärkeää ja arvokasta työtä ja ikävä kyllä joutuvat kuuntelemaan ikävää arvostelua työstään. Kuten myös monet muutkin. Eipä tulisi mieleenkään vähätellä kenenkään työtä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *