Vitsit miten kiva kesä mulla on ollut. Lähinnä siis työrintamalla. Olin tämän kesää yhdellä osastolla töissä, sydänosastolla ja sanonta, että sydänhoitajien ammattivika on läppävika, kyllä huomasi todeksi kesän aikana. Mulla on ollut niin hauskaa töissä ja mulla on ollut ihan parhaat työkaverit. Oon varmasti oppinut paljon myös uutta, joka sekin oli yksi tarkoitus tässä pysähtymisessä aloilleen.

Kun muutin Jyväskylään kolme vuotta sitten aloitin työt melkein heti. Siitä lähtien olen kiertänyt osastoja. Oon siis ollut töissä kiertävä sairaanhoitaja ja mun osastoihin kuuluu pääosin kaikki konservatiiviset osastot. Teki ihan hyvää olla hetki yhdellä osastolla. Jos sä oot hoitaja ja sulla ois mahdollisuus lähteä työkiertoon, niin suosittelen sitä todella paljon. Se avartaa katsetta omaa ja muitten työtä kohtaan.

koulu alkaa

Koulu starttaa syksyn osalta jälleen tänään ja syksy näyttääkin melko kiireiselle sen osalta. Vähennän lokakuussa työtuntejani, että voin paremmin keskittyä koulutehtäviin, tai siis, että niille jää silloin paremmin aikaa. Tämän lisäksi ensi vuoden puolella mun työtehtävät muuttuu radikaalisti.

Kerron niistä teille heti lisää kunhan maltan. Voin kuitenkin sanoa, että oon super innoissani ja askel askeleelta ura etenee siihen suuntaan mitä haluankin.

Okei, mä kerron nyt niistä ensi kevään kuvioista, koska en malta myöskään olla kertomatta, paras ilo on jaettu ilo. 🙂

Mä pääsen mukaan yhteen projektiin ensi kevään ajaksi. Wohouuu! Projektityöt on jotain sellaista, joka mua kiinnostaisi sitten kun olen valmistunut tuolta koulusta. On mahtavaa päästä saamaan työkokemusta siltäkin puolelta jo nyt. Pääsen siis kokoaikaisesti mukaan tähän projektiin ja jätän hetkeksi potilastyön. Uskon, että palaan sitten kesällä takaisin entiseen työhöni, vaan eipä sitä koskaan tiedä mitä ovia tällainen mahdollisuus aukaisee. Oon niin super innoissani, etten meinaa housuissani pysyä. Tän enempää en nyt tässä vaiheessa kerro, koska ei mulla oikeestaan oo hirveästi tän enempää tietoa. Kunhan tiedän projektista enemmän, voin siitä teillekin puhua!

Kaiken kaikkiaan mulla on tosi hyvä fiilis.

Millainen fiilis sulla on töissä?

Asia mikä minua turhauttaa on se, että asioita pidetään itsestäänselvyytenä tai asioita ei pysähdytä miettimään ennen kuin omalle kohdalle sattuu. Toisaalta ymmärrettävää, toisaalta laput silmillä kulkemista. Arvostus nousee vasta oman kokemuksen myötä.

Helsingin Sanomissa oli kirjoitettu artikkeli, jossa artikkelin kirjoittaja oli joutunut sairaalaan ja nähnyt viikon aikana sen, mitä se arki sairaalan vuodeosastolla voi olla.

Arvostukseni hoitajia kohtaan kasvoi eksponentiaalisiin mittoihin sairaalassa viettämäni viikon aikana. Kiire, paine, huoli ja pelko, joiden keskellä he työskentelevät, eivät koskaan välittyneet mitenkään minulle, potilaalle.

Artikkelin pääset lukemaan tästä.

Hoitajana arvostan omaa työtäni kuuhun ja takaisin. Arvostan kohtaamiani potilaita ja heidän elämäntarinoitaan, ne on itseasiassa tämän työn paras osuus. On parasta istua potilaan sängynlaidalle tai tuolille sängyn viereen, pysähtyä juttelemaan ja katsoa silmiin. Kysyä tärkeitä kysymyksiä ja kuulla niitä tarinoita, mitä kenenkin ihmisen historiaan kuuluu. Ette usko, kuinka koskettavaa on kuunnella ihmisen ikävää toisen luokse. Pitkä avioliitto takana, ainakin 50-60 vuotta, toinen kuolee tai joutuu hoitokotiin ja itsekin on sairaana. Kyynel siinä vierähtää niin potilaan kuin hoitajankin silmänurkkaan. Tai sitten koko elämänsä narkomaanina eläneen potilaan tarina. Kun ihminen on ihminen toista kohtaan, voi käytännössä jutella mistä vain.

ARVOSTUS

Miksi hoitoalan työn arvostamisesta uutisoidaan vasta siinä vaiheessa kun itse joutuu sairaalaan ja ottamaan hoitoa vastaan. Eikö sen luulisi olevan itsestään selvää, että kun puhutaan ihmisen terveydestä ja siitä, miten mitä ihmeellisistä sairauksista ja tilanteista ihmisiä voidaan nykypäivänä hoitaa terveeksi ja pelastaa, että se on aika huikeaa ja arvostettavaa. Se ei ole pelkästään ne lääkkeet ja hoidot mitkä ihmisiä pelastaa, ne on ne ammattilaiset siellä taustalla ketkä hoidon miettii ja toteuttaa.

Mä ainakin arvostan lääkäreitä ja mun kollegoita ihan valtavasti. Monet hoitajat tietävät valtavasti asioita ja omaavat todella laajan tietotaito-määrän. Tämän lisäksi kyvyn kohdata ihmisiä hankalissakin tilanteissa.

Kuitenkin arvostan myös jäteautonkuljettajia, siivoajia ja sairaalan laitoshuoltajia. Tiedän, että hekin tekevät tärkeää työtä. Tervehdin osaston laitoshuoltajat myös ihan samalla tavalla kuin hoitajakollegat. Tiedän, että kaikki eivät tervehdi.

En tiedä työtä, jolla ei olisi jonkinlaista merkittävyyttä yhteiskunnan kannalta. Kuitenkin usein se merkittävyys nähdään vasta siinä vaiheessa kun homma ei toimi tai joutuu itse todistamaan jotain tapahtumaa. Esimerkiksi pihan roskisten tyhjentäminen. Joku ne tyhjentää säännöllisesti, mutta sitten kun ei tyhjennä, alkaa valitus, että miten homma ei toimi. Oispa joskus kiva sanoa kiitos roskakuskille 🙂

Kenen työtä sinä arvostat? Osoita arvostus, Kommentoi ja jaa kiitokset eteenpäin!

LUE MYÖS:

VUOROTYÖMÖYKKY + 5 VINKKIÄ VUOROTYÖHÖN

ON HUONOA, MUTTA JOTAIN HYVÄÄKIN

HOITAJAT OVAT TYYTYMÄTTÖMIÄ

SAIRAANHOITAJAN AMMATTI – TE KYSYITTE, MINÄ VASTAAN