Aihe, joka saa ainakin minut juuri nyt hymyilemään. Tällä hetkellä, koska meillä menee hyvin meidän parisuhteessa. Jos parisuhteessa ei menisi hyvin, ajatus parisuhteen onnellisuudesta voisi luoda surullisen mielen. Onnellisuus, sehän se on se asia jota parisuhteessa pariskuntana tavoitellaan.

Välillä vastatuuli on kova

Pakko sanoa tähän alkuun heti, että uskokaa kun sanon, että myös meillä on ollut vaikeutemme. Välillä ollaan mietitty ihan, että olisiko meidän parempi olla erillään. Siltikin, ollaan päädytty hammasta purren jatkamaan yhdessä. Välillä toisen usko on ollut koetuksella ja silloin toisen on pitänyt jaksaa entistäkin kovemmin. Jotenkin ollaan tiedetty kuitenkin sisimmissämme, että ero ei ole vaihtoehto.

Sitten tulee se aika kun asiat asettuu uomiinsa ja vastatuuli helpottaa. Silloin sitä on onnellinen siitä, että ollaan yhdessä.

Varmasti jokaiseen parisuhteeseen kuuluu kausia, kun asiat ei ole helppoja ja tuntuu, että on vaan riitaa. Toki on varmasti niitäkin ketkä ei riitele koskaan ja asiat on tasaisen hyvin aina, mutta he onkin yli-ihmisiä 😀

Se, että pyrkii puhumaan ja selvittämään riidat, opettaa. Se opettaa itseä ja se opettaa sitä toista. Parisuhteessa pitää oppia toiselta ja itseltään. Ei voi olettaa, että toinen vaan mukautuu omiin tarpeisiin, haluihin ja tahtoon, koska myös se toinen on oma itsenäinen yksikkönsä jolla on halu ja tahto myös.

Aina ei voida mennä vain yhden mielipiteen mukaan. Joskus toisen on annettava periksi.

Parasta meidän parisuhteessa on meidän huumori. Me nauretaan, kujeillaan ja hassutellaan tosi paljon. Me pusutellaan, halaillaan ja lässytetään toisillemme. Me tehdään paljon asioita yhdessä, eikä se ole kummallekaan pakkopullaa, vaan ennemminkin just niin me halutaan tehdä. Toisen kanssa erilaisten asioiden jakaminen on parasta. Oli ne asiat sitten arkisia tai vähän arjesta poikkeavia.

Se on parasta, kun molemmilla on vapaa ja saadaan syödä aamupala yhdessä. Tai sitten se on parasta kun ensitreffit alttarilla jatkuu ja katsotaan sitä kainaloikkain peiton alla. Tai sitten on ihan vaan parasta käydä yhdessä ruokakaupassa.

Meidän arki toimii todella hyvin ja iso kiitos siitä kuuluu mun miehelle. Kuten jo aiemmin olen puhunut, niin meillä kotityöt ja kaikki hommat jakaantuu kyllä molempien harteille. Se on iso asia, eikä todellakaan mikään itsestäänselvyys.

On ihana kun on näin hyvä ihminen rinnalla. Samaa tietysti toivon tekeväni sille toiselle. Jotenkin silti aina miettii, että olisiko vielä jotain mitä voisin tehdä.

Kuinka sinä osoitat kumppanillesi, että välität, arvostat ja rakastat?

Kasvoiltani alkaa näkyä se, että olen kohta 33-vuotta. Vanhempia kuvia katsoessani huomaan, että kasvoni ovat selkeästi virkeämmät ja ryhdikkäämmät. Nyt kerronkin siitä kun mä kävin ekassa täyteainehoidossa.

Asia on minulle ihan ok, eikä mulla ole mitään ”mun on pakko freesata naama kuntoon” meininkiä päällä. Mun ei tartte myöskään näyttää ikäistäni nuoremmalle. Mulla on kuitenkin ollu muutama asia, jotka mua on häirinneet tässä jonkun aikaa ja siis aivan hyvin pystyn elämään näiden ”epäkohtien” kanssa. Eli mitään pakko pakkoa, mulla ei ole hoitaa mitään aluetta itsestäni.

Mitkä mun ongelmakohdat on?

Ensinnäkin mua on häirinnyt mun kasvoissa mun 16-17 vuotiaana sairastamani vesirokon arpi. Arpi on tuossa vasemman kulmakarvan päällä ja se on melko kookas arpi kasvoille. Oon miettinyt, että jos sille vois tehdä jotain. Ymmärrän sen, että täyteainehoidot ei välttämättä ole se paras keino lähteä korjaamaan tollaista arpea ja oonkin sen hyväksynyt.

Toinen juttu on ollut nuo tiukat uurteet, kun rytistän kulmiani. Mulla on aika vahvat sibeliusrypyt ja ne saa mut melko vihaisen näköiseksi, vaikka en olisikaan vihainen.

Täyteainehoidossa vain alansa oikea ammattilainen kelpaa

Ollaan oltu yhteydessä nyt jo reilusti yli puoli vuotta Ilomedin Essin kanssa. Essillä on oma toimipiste Vaasassa, mutta hän käy säännöllisesti esimerkiksi täällä Jyväskylässä tekemässä erilaisia esteettisiä hoitoja asiakkailleen. Essi on alansa huippu ammattilaisia. Hänellä on takanaan monia monia koulutuksia tältä alalta ja tämän lisäksi hän on pohja-ammatiltaan sairaanhoitaja. Eli ymmärrystä ihmisen anatomiasta löytyy, sekä ymmärrystä erilaisten hoitojen vaikuttavuudesta ja riskeistä. Tätä ymmärrystä ei saa kahden päivän koulutuksella.

Essi ei koskaan ala työskentelemään kenenkään kanssa suinpäin. Yleensä hän tapaa mahdollisen asiakkaan konsultaation merkeissä, kertoo riskit hyvinkin selkeästi, jopa pelottavan selkeästi ja pyytää asiakasta miettimään vielä jonkin aikaa, että on varma haluaako tämä edelleen palvelun.

Toiminta Essin kanssa on kaikin puolin avointa ja selkeää.

Itse kävin siis eilen konsultaatiossa. Käytiin läpi mitkä asiat mua häiritsi mun kasvoissa ja tämän jälkeen Essi kävi läpi, että mitä noille asioille voitaisiin tehdä täyteaineilla.

Selväksi tuli, että vesirokon arvelle täyteainehoito ei olisi paras vaihtoehto. Joten jätimme sen sellaiseksi. Sen sijaan sain kuulla rankalla kädellä siitä, että miten mäkin (ikuisesti nuori) olen alkanut vanhentumaan ja sen huomaa siitä, että kasvojen ihon alaisen rasvan määrä on alkanut vähenemään. Kasvojen ihon alla on tyhjiä alueita, joista muotoutuu siis uurteita.

Kasvoissa on meillä kaikilla useampia rasva-alueita, ja niiden välissä on pienet, hyvin olemattomat raot, kun olemme nuoria. Tällöin kasvoillakaan harvemmin on mitään uurteita. Kun ikäännymme, rasva kasvoilla vähenee ja nämä rasva-alueiden raot kasvaa. Uurteet kasvoille muodostuu näistä tyhjistä alueista.

Minulla tällaisia tyhjiä alueita löytyi otsalta, eli juuri tuosta sibeliusryppyjen alueelta, sekä sitten molemmilta puolin kasvoja keskikasvojen alueelta, eli tuosta poskilta. Tämän lisäksi kyynelura oli tyhjä, joka saa mun tummat silmänaluset näyttämään entistäkin tummemmalle.

Essi kuunteli mun ajatukset kasvoistani ja kertoi sitten oman, eli ammattilaisen näkemyksen. Hän huomasi vähän väsähtäneen ilmeeni. Varmaankin ihan vuorotyö ja ikä tekee tehtävänsä, että ilme alkaa olemaan ryhditön. Huomasin saman, kun tein tuossa postausta tällä viikolla ja vertailin omia kuviani muutamien vuosien takaisiin kuviin. Kyllä mä silloin näytin virkeämmälle.

Ennen täyteainehoitoa me käytiin läpi mun terveydentila, joka otetaan esiin jokaisen asiakkaan kanssa. Potilas täyttää, eli minä täytin kyselylomakkeen, jossa käytiin läpi sairaudet ja mahdolliset lääkitykset. Tämän jälkeen Essi korosti, että jokaisen asiakkaan kanssa käydään läpi myös se pistosaine, jota kullekin laitetaan. Tuotteen pakkauksessa on eränumero, joka löytyy myös itse ruiskun pakkauksesta. Nämä katsotaan aina asiakkaan kanssa yhdessä läpi, että ne täsmää.

Lisäksi katsotaan päivämäärä, että tuote on oikeasti vielä voimassa ja käyttökelpoista. Tuo tuotenumero, joka pakkauksesta löytyy tallennetaan jokaisen asiakkaan omaan hoitokorttiin. Asiakas saa itselleen yhden tarran ja yksi tarra jää Ilomedin arkistoon.

Alueita ei puuduteltu, jotta huomataan jos jokin menee mönkään. Itse täyteaineessa on mukana puuduteainetta ja sen huomasi hoidon aikana, kun kasvot alkoivat puutumaan sieltä minne täyteainetta oltiin laitettu.

Minulla hoidettiin siis hiukan keskikasvojen aluetta sekä kulmakarvojen välistä aluetta. Kasvoihini laitettiin yhteensä 1ml täyteainetta, joka on todella, todella vähäinen määrä. Tällä määrällä ei saada sellaista vaikutelmaa aikaiseksi, että oho, nytpä kasvot muuttuivat ja sen huomaa heti kaikki.

Kuitenkin jo ensimmäisen piston jälkeen jotka kasvoihini laitettiin (ei muuten edes sattunut!), huomasin, että kasvojeni ilme kohentui. Mitään valtavan suuria eroja en entiseen huomaa, mutta kulmien alue on täyteläisempi sekä poskipäät ovat ryhdikkäämmät. Sibeliuksen aluetta en ole vielä uskaltanut rypistellä, että aine saa rauhassa tasoittua paikoilleen.

Päivä täyteainehoidossa käymisen jälkeen

Näin seuraavana päivänä kasvot tuntuvat hiukan kipeille, joka onkin luonnollista, sillä onhan kasvoja tökitty pienellä neulalla ja ihon alle on laitettu jotain ylimääräistä. Kuten oli Essin kanssa puhe ennen hoitojen aloittamista, kasvot tuntuvat  työstetylle seuraavina päivinä. Mustelmia minulle ei tullut, mutta sekin olisi täysin mahdollista.

Tässä yksi ennen ja jälkeen kuva.

Huomaatteko te mitään eroa näissä kuvissa?

Itse huomaan sen verran, että poskipään alue on ryhdikkäämpi, sekä tuo uurre nenän pielestä on vaimeampi.

Mitään järkyttävän radikaalia mä en haluaisi kasvoilleni koskaan tehtävän. Tällainen hienovarainen freesaus on mielestäni ok, mut ei esimerkiksi 20 vuotiaalle. Heillä harvoin on mitenkään tarvetta käydä täyteainehoidossa.

Kiitos Essi ja Ilomed! Kiitos loistavasta ja ammattitaitoisesta palvelusta.

Minkälainen sun suhtautuminen on täyteainehoitoihin? Voisitko kuvitella käyväsi täyteainehoidossa?